Voi, voi...

Pakko se on tännekkin tunnustaa, että tässä nyt on käynyt taas legendaarisesti ja on tullut repsahdeltua. Loma yhdistettynä mukavasti putoavaan painoon johti siihen, että "tätähän täytyy nyt vähän juhlia", herkuilla tietenkin, sitten se syöminen jäi niin sanotusti päälle. Se on kumma juttu kun mässyttäessä menee aivan huomaamatta monta päivää, eilen ajattelin että no eihän tässä nyt ole kuin pari päivää repsahdettu, kun tarkemmin laskin niin onhan tässä melkein koko loma tullut tuhlattua syöden mitä sattuu (siksi näin monta päivää kirjoittamattakin tänne kun ne päivät vain menivät huomaamatta). Tyhmä minä, tyhmä. Kaikki olikin aivan liian helppoa tähän asti.

Huomenna olisi punnituspäiväkin, mutta en taida vaakaan uskaltaa. Tai sitten voisi mennä ihan rangaistukseksi katsomaan mitä tämä syöpöttely on saanut aikaan. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, huomenna vaaka olisi hyvässä lykyssä näyttänyt -3 kg, mutta ei kyllä tämän jälkeen.

Tätä asiaa mietinkin hiljaisessa mielessäni kerran, että kun nyt otin NÄIN ALUKSI tämän 16 viikkoa tavoitteeksi, ja ajattelin että kyllähän siinä ajassa, eli kesän alkuun mennessä, jo varmasti ihan mukavasti saa painoa pudotettua... MUTTA, jos tämä minun laihduttamiseni alkaa useinkin tällä lailla kompastella että viikko siellä ja toinen täällä jää täysin vaille miinuskiloja, jopa plussan puolelle, niin ei voi paljon odottaa muutosta.

Ja nyt takaisin ruotuun hus, tämä päivä saa luvan mennä hyvin pitkälle kivennäisvedellä. Nytkin olisin jo syönyt aamupalan ja odottelisin lounasta jos järkevästi olisi mennyt, mutta tämän sikailun takia saa nyt mennä paastotessa tämä päivä. Toivoani en vielä menetä, eteenpäin vain... Huomenna sitten taistelen itseni kanssa menenkö vaa'alle vai en.

On tässä päivässä näköjään piristyskin, ensimmäinen lukija :) Tervetuloa :) Valitettavasti joudut nyt lukemaan tällaista repsahdustekstiä heti alkuun :D

Toinen

2 kg ;) 18 jäljellä :D On tässä vielä urakkaa, mutta nyt on hyvä fiilis, ehkä se tästä vielä :)
Ehkä vielä näen sen luvun 60.

Vähän kyllä hirvittää kun talviloma alkaa, eikä ole mitään kummempia suunnitelmia, toivottavasti en sorru mättämään ruokaa tylsyyksissäni. Se on yksi kompastuskiveni, tekemisen puute, silloin askeleet tuntuvat vievän kuin itsestään jääkaapille. Toinen kompastuskivi on stressi ja murheet, silloin vain ei millään tunnu olevan mitään väliä ja ruoka "lohduttaa".

Kellokin juoksee taas. Väsymys painaa eikä ajatus kulje, tällainen pikapostaus tänään, nyt suihkuun ja nukkumaan hyvillä mielin :)

                                             

Täällä taas

Viikonloppu meni kyllä syömisten osalta vähän niin ja näin, en syönyt paljoa joten siinä mielessä meni ihan hyvin, mutta se MITÄ söin, aika epäterveellistä ja turhaa. Taidan tästä lähtien ottaa viikonloppureissuille omat eväät mukaan :D

Eilen iski aivan kamala kriisi, aamulla vaatekaapilla nimittäin. Se oli taas niitä päiviä kun tuntui että olen maailman järkyttävin ja lihavin olento ja mikään vaatekaapin sisällöstä ei tuntunut istuvan päälle, kaikki näytti aivan typerältä. Huh. Onneksi tuollaisia päiviä ei ole sentään joka päivä.

Vaaka kovasti "huutelee" tuolta vessan nurkasta, tekisi niiiiin mieli kurkata mitä se näyttää, mutta nyt on maltettava torstai-aamuun. Olen siis päättänyt että koska aloitin tämän matkan torstaina, niin torstai-aamu on aina viikon punnitus ja samalla pyörähtää uusi viikko käyntiin ;)

Tämä pian pari viikkoa on kyllä mennyt niin helposti että alkaa hiipiä kauhu takaraivoon, että kohta täytyy tulla joku totaalinen kompastus. Tämä nyt vain sujuu liian hyvin ollakseen totta kun kyse on minusta, himomässyttäjästä.

Ehkä syy on siinä, että olen yrittänyt oppia jotain aikaisemmista yrityksistä, olen armollisempi, kärsivällisempi. En enää yritä kituuttaa naurettavilla ruokamäärillä nopeiden tulosten saamiseksi, tiedän että minun on syötävä riittävästi, mutta kuitenkin kohtuudella. Nälkärajalla oleminen aiheuttaa minun kohdallani vain jatkuvan ruoan ajattelemisen ja lopulta totaalisen repsahtamisen. En myöskään enää ajattele, että paino tippuisi viikossa 50 kiloa. En myöskään enää ajattele, että minun tulisi syödä pelkkää salaattia.

Toki edelleen olen kärsimätön, koko ajan tekisi mieli hypätä vaa'alle, mutta yritän säilyttää malttini. Ja edelleen heikko herkkujen suhteen, turha odottaa ihmeparantumista parissa viikossa ;)

Tänään ruokana kanakeittoa, tosin ihan valmiina pussista, kun kaupassa laiskotti.

Olisi jo torstai! ;)

Weekend

Lähden viikonlopuksi muualle, en varmaan paljon koneen ääressä ole joten kirjoittelen ensi viikolla taas :) Pääsenpä samalla hetkeksi vaa'asta eroon, joka aamu siihen tekisi mieli hypätä. Ei vain meinaa malttaa sitä viikkoa edes odottaa, olisi paljon mukavampi nähdä isompi tulos aina kerran viikossa kuin joka päivä tuijottaa jotain -100g :D
Syöminen on pysynyt hyvin kurissa, yritän olla sortumatta nyt viikonloppunakaan ;) Tokihan pieni herkuttelukin silloin tällöin on sallittavaa, mutta en vielä tässä vaiheessa uskalla, pelkään sitten sortuvani kokonaan ja vetäväni ruokaa kaksin käsin monta viikkoa...


Hyvät viikonloput kaikille :)

L

Ensimmäinen

Ensimmäinen kilo poissa :) Liekö näin aluksi nestettä, kuitenkin, kilossa on 20 kilon alku ;)

Huomenna olisi viikko täynnä tätä matkaa, ilman sortumista tai isompia mielitekoja. Tästä jatketaan kovalla tarmolla.

Pitäisi hankkia jostain pyörä jahka kevät koittaa ja lisätä vähän liikuntaa. Näin aluksi keskityn syömisten kuntoon saamiseen, toki liikuntaa tulee nytkin päivittäin kun liikun kaikkialle lähinnä kävellen.

Myös eräällä ilmaisella kuntosalilla voisi alkaa käydä sitten kun näitä kiloja on vähän saanut pudotettua ensin (toisin sanoen että kehtaan mennä kuntosalille...)

Nyt ei oikein ajatus ja kirjoittaminen luista, tuntuu siltä että joku tauti taitaa iskeä, koko päivän ollut pää kipeä ja kuumeinen olo :( Taidan juoda kupillisen vihreää teetä ja otan sen jälkeen mallia allaolevasta kuvasta, josko se helpottaisi oloa.

Toiveikasta

Kävin eilen vaa'alla (en malttanut tähän päivään :P) se näytti kilon pudotusta, mutta odottelen nyt tässä vielä pitääkö se varmasti paikkaansa, vai onko kyse vain jostain väliaikaisesta, kun söin ainakin sunnuntaina aika huonosti.

Päivitän tuota "pudotuslaskuriakin" (vai mikä lie onkaan nimeltään) aina vasta sitten kun olen varmasti jossain luvussa, paino kun voi aina heitellä...

Olen melkein hämmästynyt siitä, miten helppoa tähän asti on ollut. Vaikka eipä tässä ole matkaa tehty kuin vasta 5 päivää, mutta kuitenkin. Odotan kauhunsekaisin tuntein sitä ensimmäistä "nyt on PAKKO saada mässyttää"- hetkeä. Tämä ei saa kaatua, ei ei ei, minä aion onnistua!

Tänään tein kanasalaattia, sitä aion syödä nyt muutaman päivän. Tuntuu muuten paljon paremmalta syödä niin sanotusti "näppituntumalla", kun viimeksi laihdutin (tai yritin...) niin laskin aivan hysteerisenä kaloreita, koko homma alkoi aika äkkiä maistua puulta kun tuntui että ruoka hallitsee koko elämää. Se hyöty siitäkin kuitenkin oli, että nyt osaan ilman kummempia laskemisia vähän päätellä paljonko kannattaa syödä.

Eilen tuli sellainen olo, että voi ÄKKIÄ NYT, kaikkimullehetinyt paino tipu jo :D Pitää vain nyt malttaa mielensä ja syödä tarpeeksi, eikä yrittää saada vauhtia laihduttamiseen syömällä liian vähän, siitä seuraa vain ahmimista.

Tällaista tänään, hyvä fiilis ;)

Pikavierailu

Pikainen pyörähdys täällä :) So far so good, syömiset ovat pysyneet hallinnassa. Josko sitä maanantaina uskaltautuisi hypähtämään nopeasti vaa'alla, malttamaton tahtoo tietää onko suunta yhtään alaspäin...

Siitä yritän kyllä pitää huolen, etten sorru siihen vanhaan tapaan että pompin vaa'alla jatkuvasti, se käy todella hermoja raastavaksi kun grammankin noususta saa hirveän kriisin aikaan :D Onhan se ihan normaalia että paino heittelee päivän mittaan syömisten ja juomisten mukana. Kerran viikossa- taktiikka voisi olla ihan hyvä noiden punnitusten kanssa.

Huomenna ajattelin ottaa itsestäni mittoja, sekä kuvat lähtötilanteesta. Kuvia en tänne tohdi laittaa, mutta niitä mittoja voisi vertailla täälläkin jahka edistystä tapahtuu :)

Tänään tekisi mieli tortilloja, kevyin täyttein tietenkin :P

Perjantaijärkytys

Tämän päivän syömiset ovat pysyneet hyvin kurissa, mielitekoja tosin on, johtuen tästä perjantaista. Viikonloppuisin tulee aina sellainen mässytyshimo.

Järkytyin tänään laskiessani painoindeksiä. Lähtöpaino nyt on sen 80, parina päivänä näyttänyt vaaka samaa joten siitä lähdetään. Olen siis painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen, MUTTA, kun kikkailin tuon laskurin kanssa niin kauhukseni tajusin, että olen 2 kilon päässä merkittävästä lihavuudesta. 2 KILOA, vain kaksi vaivaista kiloa. Järkyttävää. Olen aina tavallaan lohduttautunut ajatuksella, että olen kuitenkin "vain" lievästi ylipainoinen, mutta totuus nyt kyllä räjähti päin silmiä. Tätä menoa olen hyvin pian kaikkea muuta kuin lievästi yhtään mitään. Huh, tästä on tultava loppu.

Haaveilen jo siitä, mitä kaikkea tässä saakaan aikaan 16 viikossa, miten hyvältä tuntuisi aloittaa kesä kevyempänä ;) Siinä tsempparia vaikeisiin hetkiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille, mikäli tänne kukaan edes eksyy lukemaan :)

Tästä se alkaa...

(Kuinkahan kauan väänsin tämän blogin ulkoasun kanssa... En meinannut millään saada tuota blogin nimeä ja kuvaa mitenkään kivasti, ei ole oikein taito hyppysissä tämän kanssa)

No niin, nyt tai ei ikinä, näin olen päättänyt. Paino on kivunnut vuosien mittaan salakavalasti koko ajan ylemmäs ja ylemmäs, näyttäen nyt 80 kiloa (pituutta 165). Hui sentään.

Tavoitteena on vielä nähdä se päivä, että aikuisiällä painan numerolla 6 alkavan luvun. Sitä ihmettä ei ole vielä nähty, lähellä se tosin kerran kävi.

Melko lailla tasan 16 viikkoa toukokuun loppuun/kesäkuun alkuun. Kesään. Lämpöön. Vaatteiden vähentämiseen. Aurinkoon. 16 viikkoa aion matkata kauemmas häpeästä.

Toki aion jatkaa vielä senkin jälkeen (riippuen mitä vaaka ja peili silloin näyttää), mutta tuntuu jotenkin helpommalta että voin kurkottaa jonkin tietyn ajan päähän, ettei tämä tunnu niin pitkältä ja loputtomalta, varsinkin kun tänään on vasta ensimmäinen päivä.

Blogistani sen verran, että idean blogin nimeen sain elokuvasta Saksikäsi Edward. Tuli sellainen hassu ajatus että olen näiden kilojeni kanssa kuin Edward, rajoittunut. Sakset käsien paikalla. Häpeän.

Ja toisekseen monesti tuntuu että voi kun voisi vain ottaa sakset ja leikellä kropasta kaiken ylimääräisen pois, nips naps vain kuin paperinukelta. Siinä se siis, minun blogini.

Matkan (joka toivottavasti kestää pitkään) varrella puran tuntojani ennen kaikkea laihduttamisesta, mutta varmasti muutakin purnausta ja riemuakin elämästä mahtuu mukaan. Kirjoitan kaikesta suoraan, peittelemättä, varmasti voimakastakin tekstiä huonoina päivinä tulee. Näin aluksi varmasti innostun kirjoittelemaan jatkuvasti, mutta ajattelin jos nyt noin pari kertaa viikossa tänne naputtelisi.

Yritän pysyä tunnistamattomana, sen verran voin itsestäni paljastaa (vaikka varmasti tulee enemmänkin paljastettua :D), että opiskelija olen toistamiseen toista ammattia hankkimassa.

Josko tämä nyt riittäisi ensimmäiseksi höpinäksi, saa nähdä saanko tätä edes julkaistua :D

Tänään on/oli (toivottavasti) hoikemman minäni ensimmäinen päivä :)