Vaakakielto

Nyt olen oikeasti ainakin seuraavan viikon vaakakiellossa, tästä ei tule mitään kun tuijotan vaa'an lukua aivan hysteerisenä ja hermoilen suurinpiirtein jostain sadasta grammasta. Tässä käy vielä niin, että laihduttamisesta tulee liian elämää hallitsevaa ja puuduttavaa, kun vaaka tuntuu sanelevan kaiken. Pelkään, että motivaatio loppuu kesken ja olen taas hukkateillä... Ihan niin kuin silloin aikoinaan kun harrastin kaloreiden laskemista. Se kävi todella rasittavaksi hyvin nopeasti, laskea jokaista suupalaa.
Pääasia, että paino kuitenkin menee alaspäin, ei ylöspäin. En ole parissa viikossa näitä kilojani kerännyt, joten ne eivät parissa viikossa myöskään lähde... Kun saisin tuon asian taottua päähäni.
Ensi sunnuntaina saan käydä vaa'alla... ehkä.

Kirjoittelen tänne kyllä tässä viikon mittaan, vaaka nyt vain menee piiloon hetkeksi :)

Pohdintaa

Olen nyt innostunut kirjoittelemaan tänne lähes päivittäin... Nyt on ollut tarve purkaa itseään tämän laihduttamisen ja ulkonäön kanssa.
Laskeskelin tuossa, että sitten kun painan 72 kiloa, olen pudottanut 12 kiloa, eli puolet siitä mitä on tarkoitus. Tarkoitushan on siis jonain päivänä painaa sen 60 kiloa. Katse siis kohti 72 kiloa, olkoon puoliväli ensimmäinen etappi :) Silloin voisi keksiä itselleen jotain mukavaa palkinnoksi.

Ystävälläni on häät elokuussa, siihen on vähän yli kuukausi. Mitähän sinnekkin laittaisi päälleen :S En ole pitkään aikaan edes yrittänyt sulloa itseäni mihinkään juhlavampiin/hienompiin vaatteisiin, ahdistun vain kun pitäisi jotain järkevää yrittää löytää päälleen. Minulla ei kauheasti edes ole mitään juhlavampia vaatteita tuosta syystä. Mikään ei istu, mikään ei näytä hyvältä.
Toivottavasti olen edes vähän laihempi silloin. Vaikea alkaa etsimään vaatteitakaan kun en vielä tiedä yhtään minkä kokoinen olen silloin... Tuskin nyt vähän päälle kuukaudessa mitään kauhean radikaalia muutosta tulee mutta...

Minun pitäisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ruoan laatuun. Monesti tulee syötyä vain hätäpäissään jotain ihan olematonta, leipää tai muroja tai jogurttia ym. joka kävisi enemmänkin välipalasta. Ruokaa menee määrällisesti vähän, mutta se ei ole erityisen ravitsevaa tai terveellistä.
Tämä kesä on ollut niin kiireistä, tuntuu että olen koko ajan töissä. Ensin tuntui etten saa kesätöitä millään ja nyt pitäisi joka suuntaan juosta. Vielä kun tällä viikolla jaksaisi lauantainkin painaa menemään, niin sitten seuraava viikonloppu olisi VAPAA.

Minulla on ollut ajatuksia viime aikoina enemmän kuin laki sallii, tuntuu että koko ajan pitäisi vain kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa :D Nyt hus pois koneelta tekemään jotain muuta...

Mustaa mieltä

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet jotenkin ihan surkeita, kiukuttaa ja turhauttaa. Netissä pyöriessä ja toisten laihdutusjuttuja lukiessa tulee sellainen olo, että kaikki laihtuvat paljon nopeammin kuin minä. Tuntuu että paino vain jumittaa (joooo, olen taas käynyt vaa'alla vaikka vannon aina itselleni että VAIN kerta/viikko)
Koko ajan se tippuu, onhan se nyt nähtävissä, painan jo vaatteet päällä huomattavasti vähemmän kuin mitä olen painanut pelkissä alusvaatteissa aloittaessani. MIKSI sitä ei osaa olla tyytyväinen pieniinkin muutoksiin, kun huomaa että kappas vain! Miksi pitää olla niin kärsimätön... Miksi en osaa iloita siitä, että olen kuitenkin taas vauhdissa tämän elämänmuutoksen kanssa?

Eräs ystäväni saa minut usein ahdistumaan. Tapasin hänet viikonloppuna, ja sen kyllä huomaa taas kuinka se vaikutti mielialaani. Hän on todella ulkonäkökeskeinen, kriittiinen itseään ja muita kohtaan ulkonäöllisesti. Hän on itse laiha, todella laiha, hänestä voisi jo sanoa että liian laiha. Silti hän jaksaa MINULLE, itseään varmasti 30 kiloa lihavammalle, puristella olemattomia "jenkkakahvojaan" ja olematonta mahaansa, "Mulla on tässä taas tämmönen kauhea läskimakkara" Joopa joo. "Mun vatsalihakset on kadonnu näkyvistä!" Vai niin, minä en ole omia vatsalihaksiani koskaan edes nähnyt.
Hän tietää kyllä mitä ajattelen itsestäni ja omasta painostani, mutta ei tunnu yhtään osaavan ajatella, miltä minusta tuntuu tuollainen. Hän myös usein arvostelee ihmisiä lihavaksi aika ikävillä sanakäänteillä. Ei minua, mutta muita, ihan vieraitakin ihmisiä.
Tuo laittaa miettimään, arvostelevatko vieraat ihmiset minuakin kadulla. Ahdistava ajatus.

Sekin turhauttaa, että kesä menee koko ajan, pian se on taas ohi. Ei tänäkään kesänä parempaa kroppaa, ei tänäkään kesänä kivoja vaatteita. Näenkö koskaan sitä laihempaa kesää? Se lyhyt suomen kesä tässä pitkän talven maassa on kuitenkin se mihin tulee aina alitajuisesti tähdättyä, kuten monet muutkin... "Kesäkuntoon", "rantakuntoon" Ei talven pimeydessä paksujen vaatekerrosten alta kukaan niin huomaa. Talvi on tähän asti ollut lohduttavaa aikaa kun voi piiloutua vaatteisiin. Mutta talvi ei saa enää olla tekosyy.

Ensi talvena olen laihempi, ensi talvena vaatteita ei käytetä piiloutumiseen. Ensi keväänä on hyvä mieli, ensi kesänä minulla on kivoja vaatteita... Ensi vuonna... *huokaus*

 

Yökköpäivä

Tänään on krapula. Tein 6 päiväisen työviikon ja piti saada nollattua. Ensi viikostakin tulee 6 päiväinen, blääh. Koskahan tämä opiskelija ehtisi kesälomaa pitämään...

Juominen ei sovi minulle, masentanut koko päivän aivan kamalasti. Toki elämässäni on parikin asiaa, jotka vaivaavat ja huolestuttavat, mutta selvinpäin ne pysyvät jotenkin kurissa. Krapulassa kaikki kaatuu päälle, hyi.
Piti saada krapularuokaa, hain lähikaupasta ranskalaisia ja makkaraa ja heitin uuniin. Lisukkeeksi jääsalaattia salaatinkastikkeella, ketsuppia, sinappia, kurkkusalaattia ja rutkasti sipulia. Erittäin terveellistä, kyllä, erittäin tarpeellista, KYLLÄ :D Se vähän tasapainottaa että en tänään ole muuta sitten saanutkaan alas :D Yleensä krapulassa voisin syödä koko jääkaapin tyhjäksi. En sentään mennyt grillille ostamaan rasvassa uitettua annosta, vaan tein ihan kotikutoisen grilliannoksen ;)
Paino käväisi viime viikolla 78.8, trallalaa... Nyt en kyllä pariin päivän mene vaakaan ettei vahingossakaan juomisen ja krapulamässäilyn seuraukset enää näy :D Minulla on aina se sama vika että vaa'alla tulee hypittyä joka päivä.

Aamulla pitäisi nousta taas aivan liian aikaisin, eikä uni taida tulla kun nukuin niin pitkälle päivään. Aamulla taas kiitän itseäni tästäkin unirytmin sekoittamisesta.